Jalkapotilas Penni

Neljä vuotta harkittuamme lagoton ottamista Penni muutti meille vihdoin jouluna 2014. Olimme kaikki onnesta sekaisin, eikä vähiten 2,5-vuotias tyttäremme. Penni sopeutui hyvin uuteen kotiinsa ja oppi nopeasti olemaan vilkkaiden lasten seurassa, mutta kyllä se vaati meiltä aikuisiltakin pitkää pinnaa. Penni on todella vilkas pentu ja haluaa osallistua ihan kaikkeen.

Tämä vilkkaus ja uteliaisuus kostautuikin tammikuussa 2015 Pennille ikävällä tavalla. Hypätessään liukkaalla parketilla hän liukastui ja takajalka jäi selän alle. Voi mitä tuuria! Aluksi ajattelimme, että ehkä se vain meni sijoiltaan, mutta pian eläinlääkärillä huomattiin, että kyllä se on pahasti murtunut. Itse asiassa niin pahasti, että päivystävä lääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa: vuoden kuntoutus ja kaksi isoa leikkausta tai koira on lopetettava.

Siinä hetkessä lopettaminen ei tuntunut vaihtoehdolta. Penni päätettiin leikata seuraavana aamuna. Leikkaava lääkäri oli eri kuin päivystävä, ja hänen tutkittuaan jalkaa hän totesikin, että koska kyseessä on näin nuori pentu, pärjätään yhdellä leikkauksella ja parin kuukauden kuntoutuksella. HUH! Penni sai raudat jalkaansa ja pian ne vaihtuivat siteeseen.

Pennin kuntoutus meni hyvin, vaikkakin siinä oli omat haasteensa vilkkaan pennun kanssa. Lenkkeily -ja leikkikiellot eivät olleet helppoja Pennille eivätkä meille, jotka olisimme halunneet kanavoida Pennin energiaa liikunnalla. Osittain kuntoutus on vieläkin käynnissä. Olemme käyneet fysioterapiassa, missä huomattiin että Penni ei ihan vielä varaa täysin toiselle takajalalleen, mutta silmin eroa ei enää näe. Nyt yritämme saada jalan niin hyväksi kuin mahdollista ja kädet ristissä toivomme, että Penni ei loukkaa enää itseään!

Terkuin Leena, Hilja, Arto ja Penni