Kaverikoirat

Alla oleva Maria Axon artikkeli on julkaistu myös Lagotto-lehdessä.

Meille tuli ensimmäinen lagotto vuonna 2005 Kennel Budoarista (Budoar Monica, ala Funghi) ja toinen vuonna 2006 Kennel Foogelista (Foogel Prima Ballerina, ala Bionda). Molemmilla on jo lapsia ja lapsenlapsia.

Olemme laiskoja käymään näyttelyissä - käymme aina silloin tällöin, kun tyttäreni Freya saa tahtonsa läpi. Meidän juttumme on lapset ja koirat sekä koirat terapiatyössä. Siksi keskitymme ensisijaisesti luonteeseen ja terveyteen. Kotonamme asuu kolme biologista lasta ja vaihteleva määrä sijoituslapsia.

Etsimme rotua, joka toimisi meidän yhteisössämme, ja ehdotinkin montaa rotua vanhimman lapsemme kummeille, jotka molemmat ovat eläinlääkäreitä. Kaikki muut rodut, joita ehdotin, tyrmättiin - sitten löysin lagoton ja kysyin siitä. Vastaus oli, että jos löytyy tarpeeksi rohkea ja terve yksilö, niin voi onnistuakin. Siitä se sitten lähti, enkä ole hetkeäkään katunut.

Koska koirillamme ei ole paljon metsästysviettiä ja ne ovat kaikki narttuja, ne pysyvät vapaina pihalla, ja kun niistä ei ole vahtikoiriksi, ne haukkuvat tervetulleiksi kaikki, jotka tulevat pihalle. Tämä sopii meille täällä maalla. Meillä on kerran ollut toisenrotuinen, metsästysinnostunut koira. Se oli todellinen ongelma, koska se pääsi aina livahtamaan ulos lasten avatessa ovia.

Ehkä paras lagotoilta puuttuva ominaisuus on, että niillä ei ole paimentamisviettiä, joten niitä ei haittaa, vaikka ihmisporukkamme kokoonpano vaihtelee riippuen siitä, milloin osa lapsista on biologisten vanhempiensa luona ja milloin taas täällä. Välillä taas joku lapsista muuttaa pois ja toinen tulee tilalle.

Olen myynyt monta kasvattiamme ammattilaisille, jotka käyttävät koiraa työssä vastaanotoilla ja laitoksissa. Siihen sopivat Biondan jälkeläiset. Funghin jälkeläiset ovat siihen liian sähläreitä ja villejä. Mutta funghilaiset taas sopivat paremmin kaverikoiratoimintaan, eli käyn niiden kanssa lastenkodeissa, missä niitä talutetaan, leikitetään ja halaillaan. Pihalla lapset piilottavat nakkeja ja koirat etsivät. Siellä ne jaksavat kuunnella, kun lapset lukevat niille leikkien päätteeksi. Ne ovat odotettuja vieraita niin ensi- ja turvakodissa, lastenkodeissa kun nuorten koulukodeissa.

Ne koirat, jotka ovat ”ammattilaisia”, tekevät työtä sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisten kanssa. Kyse on koira-avusteisesta terapiasta ja kuntoutuksesta. Minä ja muut maallikot taas teemme eläinavusteista toimintaa lasten ja nuorten kanssa. On hassu juttu, että vaikka työt tuntuvat aika saman tyyppisiltä, niin yksi koira voi sopia toiseen toimintaan, muttei toiseen. Esimerkiksi Bionda ei sovi kaverikoiratoimintaan, vaikka osa sen pennuista on siinä superlahjakkaita, mutta Bionda olisi varmaan ollut erinomainen terapiatoiminnassa.

Jokainen koira testataan laitosolosuhteissa sekä ammattilais- että kaverikoiratoimintaa varten. Ne tapaavat ammattilaisia eri rooleissa, esimerkiksi rullatuolipotilasta esittävän lastenpsykiatrin. Ne kohtaavat tippuvia ottimia, kolisevia ruokakärryjä, kulkevat invahississä ja ohittavat lääkkeitä lattialla (jotka oikeasti ovat koiranherkkuja) koskematta niihin. Paikalla on myös vanhainkotipotilaita ja lapsia, jotka ovat mukana testaamassa. He ovat yleensä samoja joka kerta, joten heistä tulee myös taitavia.

Olemme huomanneet, että vaaleat ja oranssit lagotot ovat parempia kaveri- ja terapiakoirina. Tämä siksi, että lapset ja nuoret kokevat, että koira ymmärtää heitä paremmin, kun he näkevät sen silmät kunnolla. Ruskeapäinen koira, jolla on ruskeat silmät, ei heidän mielestään ymmärrä heitä yhtä hyvin, koska he eivät näe silmiä samalla tavalla.

Pennut saavat kulkea kanssani ”keikoilla” vanhemman konkarikoiran kanssa, vaikka niitä ei vielä ole testattu. Minulla onkin usein ollut mukana jokin yli 7-viikkoinen pentu, ja niitä ollaan kovasti ihailtu. Jos pentu jää meille kotiin, se käy samoissa laitoksissa, ja potilaat voivat seurata sen kehitystä. Jos taas kyseessä on pentu, joka on myöhemmin lähtenyt uuteen kotiin, niin lapset ja nuoret kyselevät sen kuulumisia ja uudet omistajat lähettelevät lapsille terveisiä. Siinä on sellaista samaistumista, koska osa lapsistakin muuttaa uusiin perheisiin. Sitten kun pennut kasvavat, niitä testataan oikeasti. Biondalainen Estelle testattiin viisikuukautisena täysillä pisteillä. Näitä keikkoja teen koirien kanssa ja osittain myös 13-vuotiaan Freya-tyttäreni kanssa. Hän on myös hyväksytty keikkailija.

Meillä asuvat sijoituslapset käsittelevät omia kokemuksiaan koirien kautta. Kun jokin perhe tulee katsomaan koiria, niin kasvattilapsemme seuraavat ja kyselevät sitten jälkeenpäin, mitä mieltä olin, että olisiko se hyvä perhe jollekin meidän pennullemme. Heilläkin on hyviä mielipiteitä ja huomioita perheistä. Välillä he ovat mukana synnytyksessä tai astutuksessa ja kyselevät, että onkohan tämä emä hyvä äiti tai oppiiko se hyväksi äidiksi.

Koirien, jotka työskentelevät, pitää aina olla ohjaajan hallinnassa, mutta ei käskytettyjä. Parhaita ovat ”luonnonlapset” - ja sitähän lagotot ovat. Minä ja kasvattimme olemme tehneet työtä lähinnä lasten kanssa. Monet karvakaverit tekevät enemmän keikkoja vanhainkodeissa ja muissa laitoksissa.

Avustajakoirat ovat kaikki osapäiväisiä, eli ne eivät tee kahdeksantuntisia työpäiviä, eivätkä työskentele joka päivä. Eräällä vastaanotolla on kaksi koiraa, jotka tekevät työtä vuorotellen, yhtä aikaa tai niin, että ne ovat molemmat toisessa huoneessa, kun potilas tulee. Kaikki potilaat eivät luonnollisesti edes pidä siitä, että koirat ovat mukana. Tällä vastaanotolla ei oteta vastaan potilaita, jotka ovat voimakkaasti allergisia.

Koiristamme voi sanoa, että ne ovat meidän ystäviämme, perheenjäseniämme ja työkavereitamme.